Uutena virkistymiskohteena Rudolfiina-alus ja maittava äitienpäivälounas. Lisämausteena vaihtuvat näkymät. Odottolimme aluksen ulkopuolella nuorta perhettä tulevaksi ja jonoa kertyi taaksemme melkoisesti.

Aito saapui vanhempineen ja pisti tarmokkaasti vastaan alasmenoa vastaan eikä tahtonut rauhoittua, vaan kiinnostavaa löytyi kaikkialta. Myös lastenistuimeen siirtyminen ei kiinnostanut yhtään, koska paljon olisi vielä tutkittavia loukkoja.

Vaan kun alus lähti liikkeelle: silmät pyöristyivät ammolleen ihmetyksestä ja silla silmänräpäytyksestä pääsy vaarin syliin ikkunan viereen oli paras paikka maailmassa. Laivoja, laivoja, nostokurkia, taloja ynnä muuta ja vaari kertoili telakan historiasta ja omasta työpaikastaa vaikka mitä.

Kierrettiin Iso-Pukki ja sieltä näkyi Aiton kesämökkikin, Killinge. Kun muut olivat jonottaneet ruokaa ja keränneet vaikka mitä herkkua lautasilleen, Aitoakin ruoka kiinnosti sen verran, että siirtyi syömään.

Paluumatkalla taas vietettiin lähinnä Äijän sylissä ja katseltiin taas vettä, laivoja, aluksia, lintuja, Karjalaa, Suomen Joutsenta ja Sigyniä ja paljon pieniä erilaisia laivoja. Jokunan piipaa-autokin oli rannalla.